Kansalaisuus koskettaa meitä kaikkea. Länsimaassa, kuten Suomessa, monet ihmiset eivät usein mieti kansalaisuuden merkitystä ja saattavat pitää sitä eräänlaisena itsestäänselvyytenä. Toisin tämä on sellaisella ihmisillä, joiden on vaikea matkustaa juuri mihinkään kansalaisuutensa vuoksi. Tämä on johtanut siihen, että jotkut matkustavat väärennetyillä matkustusasiakirjoilla.
Tässä kirjoituksessa tarkastelen kansalaisuuden määritelmää, ja esittelen kansalaisuuteen liittyviä ongelmia tämän päivän yhteiskunnassa. Kansalaisuus on sekä status että rooli. Kansalaisuus viittaa tavallisesti jäsenyyteen jossain maassa; kansalaisuus sisältää tämän maan oikeudet ja velvollisuudet. Kansalaisuus statuksena on nk. objektiivinen kansalaisuus. Kun kansalaisuutta tarkastellaan roolina, silloin toiminta on keskeisessä osassa.
Kansalaisuuden alkuperä on antiikin kreikassa; kreikkalaiset synnyttivät kansalaisuuden vapaiden ja tasavertaisten kansalaisten yhteisönä. Poliittisesti organisoidut kansalaise muodostavat yhdessä poliksen, kreikkalaisen kaupunkivaltion. Poliksen asioista päätettiin kansankokouksilla. Kreikkalainen polis oli kuitenkin demokratialtaan rajoittunutta: esimerkiksi orjat ja naiset eivät voineet osallistua asioista päättämiseen.
Ranskalaisen Dominque Schnapperin mukaan kansalainen on oikeudellinen ja poliittinen subjekti, jolle kuuluu tietyt oikeudet Kansalaisuus on myös sosiaalisesti määräytynyt. Nyky-yhteiskunnassa yhdessä eläminen ei enää määräydy yhteisen uskonnon tai politiikan kautta, vaan olemalla saman poliittisen organisaation kansalaisia. Lisäksi kansalaisuutta pidetään usein itsestään selvänä ja kaikille kuuluvana. Asia ei kuitenkaan ole todellisuudessa näin yksinkertainen. Mitä kansalaisuus tarkoittaa yksilön kannalta, siitä seuraavassa kirjoituksessa enemmän.
